Turvallisesti perilla

Santhiabassa ollaan ja yritetaan hiljalleen sopeutua takalaiseen menoon. Hetken se ehka vie, mutta eikohan se tasta. Matka meni oikein hyvin kaikista kauhukuvista huolimatta, hieman jouduimme Lissabonissa odottelemaan kun Dakarin lento oli reilusti myohassa, mutta eipa tuo mitaan haitannut. Ja matkatavaratkin tuli ihan perille asti mika oli aivan mahtavaa.Veera , Sidibe ja Babakar olivat meita vastassa ja paasimme mukavasti tanne keskukseen ja vihdoin nukkumaan. Tai noh, samantien kun sain paan tyynyyn, alkoi kukot kiekumaan ja rukoushuudot raikumaan. Korvatulpat olisi ollut aika mahtava juttu mukana. Ihmeen pirtea olo kuitenkin vaikka olen nukkunut viimeisen 24 tunnin aikana yhteensa n. 3 tuntia.
Lamminta taalla on, ainakin nain suomalaiseen makuun. Paikallisilla nakyy pitkahihaisia ja toppatakkeja. Me viiletetaan taalla topit paalla ja ihmiset pitavat meita varmaankin aivan hulluina. Mutta mitapa siita, aurinko paistaa ja siita otetaan kaikki irti.
Saa nahda milloin paastaan oikeisiin hommiin, Babakar oli puhellut etta ehka perjantaina voitaisiin hieman pitaa kokousta ja suunnitella tyopajoja. Eli pikkuhiljaa...Pelottaa vaan jo nyt etta meidan aika loppuu kesken.
Veera houkutteli meita juuri lahtemaan Goren saarelle uiskentelemaan mika kuullostaa ihanalta. Aah, puli puli delfiinit ja muut kalaset, taalta tullaan.