Tyontayteiset terveiset Santhiabasta!
Toita ollaan tehty ahkerasti joka paiva, joten tama blogin kirjoittaminenkin on taas hieman viivastynyt. Mutta tassa viimeisimmat kuulumiset.
Eli maanantaina aloitettu rempparyhma jatkoi toimintaansa tiistaina sekavissa merkeissa. Takalainen miehinen tyoskentelyilmapiiri saikin aivan uusia ulottuvuuksia kun kaksi nuorta tyttotubabia tuli opettamaan pojille remonttihommia. Ohjeita ei millaan meinattu alkusi ottaa vastaan.- Hey, you are in africa now, thisis how we do things- saatiin vastaukseksi kun yritimme opastaa jannuja. Taalla asiat tehdaan vain huis hais, maalia toisen paalle, jolloin joka paikka repsottaa parin kuukauden paasta taas aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Noh, muutaman tuskaisen tyotunnin ja keskustelutilanteen jalkeen on homma saatu toimimaan. Satu nayttaa kuinka homma toimii niin etta siita tulee kestavaa ja siistia ja sitten tehdaan porukalla. Korjattavia kohteita taalla olisi kylla vaikka milla mitalla, mutta pyrimme tekemaan nyt sen minka ehdimme ja ehka ryhman pojat voivat jatkaa kunnostusprojektia saamillaan tiedoilla meidan lahdettya, inchallah!
Keskiviikko-iltana kokoontui tarina-ryhma ensimmaisen kerran. Lapsia tuli paikalle n. 12, joista suurin osa oli tyttoja. Mukaan tuli myos muutama poika, mika on hyva juttu, nain voimme yrittaa kehittaa tyttojen ja poikien valista yhteistyota.
Taman ryhman kanssa tyostamme tarina-projektia, jonka tarkoituksena on kerailla lahialueen ihmisilta erilaisia tarinoita, satuja, loruja ja kaikenlaisia juttuja, vaikka isovanhempien muistelmia lapsuudestaan. Tarinoiden pohjalta lapset piirtavat kuvia jotka kootaan kirjoitettujen tarinoiden kanssa kirjaksi. Kirja tulee esille Sunu Ker-keskuksen kirjastoon kaikkien luettavaksi. Tavoitteena tassa projektissa on oman asuinalueen menneisyyteen ja kulttuurihistoriaan tutustuminen. Tarinoita taalla riittaa kylla yllin kyllin, tosin suurin osa niista on hurjia ja peloittavia taikauskomuksia, joiden tarkoituksena on pitaa lapsia kurissa (esim. jos et ole juuri tiettyy aikaan kotona, kannibaali tulee ja syo sinut). Yleisesti ottaen taalla elaa vahva usko kaikkeen yliluonnolliseen, henget ja kiroukset vaeltelevat levottomina pitkin Dakari
n katuja...joten lapsia on helppo pitaa kurissa tuollaisilla peloittelujutuilla.
Olisi kuitenkin kiva etta taman meidan tarina-kerhon avulla lapset loytaisivat myos iloisempia tarinoita ja kuulisivat minkalaista taalla on ollut ennen. En tieda onko taalla lapsilla minkaanlaista kasitysta historiasta, luulisin etta koulussa sita opiskellaan edes jonkin verran. Mutta katsotaan mita tuleman pitaa, annoimme lapsille kotitehtavaksi etsia ensi kerraksi ainakin yhden tarinan.
Taman ryhman kanssa keskitymme myos paljon peruskuvikseen. Ensimmaisella tunnilla kaytiin lapi variympyraa ja opeteltiin varien sekoittamista. Harjoiteltiin myos paavarit, valivarit ja tehtiin variharmoniaharjoitus. Siinapa ensimmainen tunti menikin, ensi kerralla tehdaan muotokuva kaverista ja samalla harjoitellaan maalaamista. Aika vaan menee niin nopiaan ja paljon olisi tehtavaa...
Ajasta puheenollen, kaikista eniten olen nauttinut taalla kiireettomyydesta (vaikka juuri valitinkin etta aika menee niin nopeasti, heh). Tama on niiiin ihanaa sen kamalan oravanpyoran jalkeen jonka Suomeen jatin lahtiessani, pelottaa ajatus siita etta siella se taas odottaa kun palaan...aikataulut ja pirullinen heratyskello!
Toivon kuitenkin etta omaksuisin taman afrikkalaisen elamantavan ajankayton suhteen, taalla ei tunneta sanaa stressi. Kaikkien suomalaisten olisi syyta tulla tanne opiskelemaan rennostiolemista.Bu bax!
Nyt taidan kompia viela hetkeksi tuonne auringon lampoon kollottelemaan. Tuo remonttityo vie aikalailla voimia tassa kuumuudessa. Onneksi pari viimeisinta paivaa on ollut hieman pilvisempia niin on ollut helpompi tyoskennella. Huomenna jatketaan seinien maalaamisella ja odotellaan etta Minna Maija (taman keskuksen johtaja) saapuu, niin voimme miettia mita muuta taalla remontoidaan.
Lauantaina meinaamme pitaa taysin rehellisen vapaapaivan ja lahdemme porukalla rannalle. Toivottavasti on aurinkoinen paiva. Muuten mulla ja Sadulla paivat ovat aikalailla tyontayteisia, lomailemme kunnolla vasta sitten kun pojat tulevat. En malttaisi odottaa...Mutta lampoa ja iloa sinne kaikille, edelleen kiitos kommenteista. Kiva tietaa etta tata joku lukee. Niin ja yritan nyt vihdoin laittaa niita kuviakin :)
Toita ollaan tehty ahkerasti joka paiva, joten tama blogin kirjoittaminenkin on taas hieman viivastynyt. Mutta tassa viimeisimmat kuulumiset.
Eli maanantaina aloitettu rempparyhma jatkoi toimintaansa tiistaina sekavissa merkeissa. Takalainen miehinen tyoskentelyilmapiiri saikin aivan uusia ulottuvuuksia kun kaksi nuorta tyttotubabia tuli opettamaan pojille remonttihommia. Ohjeita ei millaan meinattu alkusi ottaa vastaan.- Hey, you are in africa now, thisis how we do things- saatiin vastaukseksi kun yritimme opastaa jannuja. Taalla asiat tehdaan vain huis hais, maalia toisen paalle, jolloin joka paikka repsottaa parin kuukauden paasta taas aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Noh, muutaman tuskaisen tyotunnin ja keskustelutilanteen jalkeen on homma saatu toimimaan. Satu nayttaa kuinka homma toimii niin etta siita tulee kestavaa ja siistia ja sitten tehdaan porukalla. Korjattavia kohteita taalla olisi kylla vaikka milla mitalla, mutta pyrimme tekemaan nyt sen minka ehdimme ja ehka ryhman pojat voivat jatkaa kunnostusprojektia saamillaan tiedoilla meidan lahdettya, inchallah!
Keskiviikko-iltana kokoontui tarina-ryhma ensimmaisen kerran. Lapsia tuli paikalle n. 12, joista suurin osa oli tyttoja. Mukaan tuli myos muutama poika, mika on hyva juttu, nain voimme yrittaa kehittaa tyttojen ja poikien valista yhteistyota.
Taman ryhman kanssa tyostamme tarina-projektia, jonka tarkoituksena on kerailla lahialueen ihmisilta erilaisia tarinoita, satuja, loruja ja kaikenlaisia juttuja, vaikka isovanhempien muistelmia lapsuudestaan. Tarinoiden pohjalta lapset piirtavat kuvia jotka kootaan kirjoitettujen tarinoiden kanssa kirjaksi. Kirja tulee esille Sunu Ker-keskuksen kirjastoon kaikkien luettavaksi. Tavoitteena tassa projektissa on oman asuinalueen menneisyyteen ja kulttuurihistoriaan tutustuminen. Tarinoita taalla riittaa kylla yllin kyllin, tosin suurin osa niista on hurjia ja peloittavia taikauskomuksia, joiden tarkoituksena on pitaa lapsia kurissa (esim. jos et ole juuri tiettyy aikaan kotona, kannibaali tulee ja syo sinut). Yleisesti ottaen taalla elaa vahva usko kaikkeen yliluonnolliseen, henget ja kiroukset vaeltelevat levottomina pitkin Dakari
n katuja...joten lapsia on helppo pitaa kurissa tuollaisilla peloittelujutuilla.Olisi kuitenkin kiva etta taman meidan tarina-kerhon avulla lapset loytaisivat myos iloisempia tarinoita ja kuulisivat minkalaista taalla on ollut ennen. En tieda onko taalla lapsilla minkaanlaista kasitysta historiasta, luulisin etta koulussa sita opiskellaan edes jonkin verran. Mutta katsotaan mita tuleman pitaa, annoimme lapsille kotitehtavaksi etsia ensi kerraksi ainakin yhden tarinan.
Taman ryhman kanssa keskitymme myos paljon peruskuvikseen. Ensimmaisella tunnilla kaytiin lapi variympyraa ja opeteltiin varien sekoittamista. Harjoiteltiin myos paavarit, valivarit ja tehtiin variharmoniaharjoitus. Siinapa ensimmainen tunti menikin, ensi kerralla tehdaan muotokuva kaverista ja samalla harjoitellaan maalaamista. Aika vaan menee niin nopiaan ja paljon olisi tehtavaa...
Ajasta puheenollen, kaikista eniten olen nauttinut taalla kiireettomyydesta (vaikka juuri valitinkin etta aika menee niin nopeasti, heh). Tama on niiiin ihanaa sen kamalan oravanpyoran jalkeen jonka Suomeen jatin lahtiessani, pelottaa ajatus siita etta siella se taas odottaa kun palaan...aikataulut ja pirullinen heratyskello!
Toivon kuitenkin etta omaksuisin taman afrikkalaisen elamantavan ajankayton suhteen, taalla ei tunneta sanaa stressi. Kaikkien suomalaisten olisi syyta tulla tanne opiskelemaan rennostiolemista.Bu bax!
Nyt taidan kompia viela hetkeksi tuonne auringon lampoon kollottelemaan. Tuo remonttityo vie aikalailla voimia tassa kuumuudessa. Onneksi pari viimeisinta paivaa on ollut hieman pilvisempia niin on ollut helpompi tyoskennella. Huomenna jatketaan seinien maalaamisella ja odotellaan etta Minna Maija (taman keskuksen johtaja) saapuu, niin voimme miettia mita muuta taalla remontoidaan.
Lauantaina meinaamme pitaa taysin rehellisen vapaapaivan ja lahdemme porukalla rannalle. Toivottavasti on aurinkoinen paiva. Muuten mulla ja Sadulla paivat ovat aikalailla tyontayteisia, lomailemme kunnolla vasta sitten kun pojat tulevat. En malttaisi odottaa...Mutta lampoa ja iloa sinne kaikille, edelleen kiitos kommenteista. Kiva tietaa etta tata joku lukee. Niin ja yritan nyt vihdoin laittaa niita kuviakin :)
2 kommenttia:
Juu, kärppänä täällä ollaan. Oon flunssassa ja syöpöttelen Lidlin jätskiä suoraan purkista ja ryven itsesäälissä ja Senegal-ikävässä kuunnelleen Hip-hop Senegalia, Daara J:tä, Carlou D:tä, Ami Colléta, Viviane N'douria, Cheick Lota, Awadia ja Akonia (siinä listaa teille mitä kandee haalia sieltä mukaan :)
Jos joku haluaa katsella miltä siellä näyttää ennen kuin Laura saa kuvia esille, kurkatkaa täältä:
http://www.flickr.com/photos/maijanurmiranta/sets/72157594487061772/
ja
http://www.wausenegal.blogspot.com/
Tarinat vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta, hyvä hyvä! Terkkuja taas ja voikaahan hyvin!
Moi Laura
Tässä Iskä harjoittelee kommentin lähettämistä toivottavasti homma toimii. Eli hyvää jatkoa on kiva seurata päiväkirjaasi.
Isäk
Lähetä kommentti