Leppoista ja lamminta

Taalla elo ja olo on hieman jo asettunut uomiinsa, kaytiin tanaan ostamassa patonkia ihan kahdestaan Sadun kanssa, wow! Mitaan ei ymmarretty, hymyiltiin vaan ja cava cava , bien bien ja rahaa kouraan kiskan sedalle ja patongit saatiin. Ja hyvalta maistui. Nyt odotellaan etta Babacar ilmestyisi takaisin ja sitten voisikin olla jo ruoka-aika ja paastaan mekin vihdoin tutustumaan tsebutseniin(eli kalaa ja riisia).Tassapa nama taman paivan tapahtumat on, eli meno on todella leppoista ja lahinna vaan hengailua ja odottelua. Mun on ollut ihan kauhean vaikea kasittaa sita, minahan tulin tanne toihin! Hehee! Noh, ihan hyva rauhoittua tuon viimeaikaisen kiireen jalkeen.
Santhiaba vaikuttaa kylla mukavan rauhalliselta paikalta, ei ole kauheasti liikennetta ja ahdistelevia kaupustelijoita. Vuohet mollottaa pitkin kadunvarsia ja lapset leikkivat jokapuolella ja ihmiset hengailevat siella taalla. Ainut mika on oikeastaan surullista tai inhottavaa taalla on tuo roskan ja jatteen maara. Sita ei vaan voinut mitenkaan kasittaa etukateen vaikka Minna Maija siita kertoikin. Se vaan tuntuu valtavuudessaan niin toivottomalta asialta, Suomessa sita ei osaa ajatella nain kokonaisvaltaisesti.



Tanaan Senegalin presidentti vannoo virkavalansa ja huomenna on Senegalin itsenaisyyspaiva ja kaikilla on vapaapaiva. Torstaina juhlitaan Veeran ja Sidiben haita, hihii. Niita kemuja odotan kylla innolla. Ne jarjestetaan tassa ihan lahella, Sidiben isapuolen luona ja juhlissa on kuulemma tarjolla myos viinia (Sidiben isapuoli on kristitty, sanoi etta viinia pitaa olla) Meidan kuulemma pitaa ottaa laakepullo (eli ehtaa koskenkorvaa) mukaan jotta morsian saa edes haanapsut. Saas nahda mita niista kemuista tulee. Mutta ehka paastaan hieman tanssimaankin. Veera ja Sidibe naytti meille eilen hieman meininkia paikallisesta tanssityylista ja oijoi kun naytti hienolta menolta!

Sain juuri pienen kaverin tanne tietokonehuoneeseen, esitteli itsensa Baiaksi ja on kovin kiinnostunut kaikista tietokoneen nappuloista. (Eli jos blogiini ilmestyy jotain kummallista nyt, on pikku avustajallani ollut sormensa pelissa) Tanaan aamupaivalla istuskeltiin Sadun kanssa tuossa keskuksen pihalla ja saimme seuraamme Cher Mbay pojan(Maija, korjaa jos tai siis kun kirjoitan nuo ihmisten nimet ihan vaarin, kaaks!) Sitten piirreltiin ja puheltiin ranskaa ja oli oikein mukavaa. Odotan kylla innolla etta paasen touhuamaan enemman lasten kanssa! Veera oli jo onneksi hieman selvitellyt etta olisiko tarinapajaan osallistujia ja ainakin tarnoita olisi vaikka kuinka, mutta toinen asia on sitten kuinka niita suostutaan kertomaan. Mutta olisin tyytyvainen jos saisin edes muutaman tarinahetken jarjestettya, jos siita vaikka joku paikallinenkin innostuisi jatkamaa.

Ihan hurjasti tapaa uusia ihmisia kokoajan ja millaan ei voi viela muistaa kuka on kuka. Inhottavaa kun joutuu useasti kysymaan ihmisilta etta hei, kukas sina olitkaan..Mutta toivottavasti ihmiset jaksavat ymmartaa, kylla mina jo kohta kaikki muistan!
Nyt kavi kasky syomaan, hopi hopi!