Sahkokatkosia, kaasupula ja sairastupa

Noyrin anteeksipyyntoni tasta pitkahkosta tauosta blogin paivityksen suhteen. Elossa taalla ollaan ja hyvin menee, olen vihdoin toipunut ikavasta yskastani, nyt tosin kaikki muut alkavat kukin vuorollaan sairastua. Mutta kun yhdessa ollaan niin yhdesssa myos sairastetaan. Onneksi ei ole kuitenkaan kenellakaan ollut viela mitaan vakavampaa, lahinna vain tata pienta flunssaa ja ajoittaisia vatsaongelmia. Tosin Baralla oli kuulema malaria ja Babskukin on ollut pari viimeista paivaa aika huonona. Mutta eikohan tama tasta.
Taalla on ollut talla viikolla myos aikalailla sahkokatkoksia ja nettikin on reistaillut. Ja koko Dakar karsii kaasupulasta! Karvistelin taalla monta paivaa kurkku raastinrautana haaveillen munkintippateesta, vaan eipa tullut teeta kun ei ollut kaasuakaan. Tiistaina saapuu Dakariin kaasulasti ja sitten tilanne helpottuu. Toivottavasti.

Niin, mistapa sitten aloittaisin...vaikkapa meidan vapaapaivasta Ngoren rannalla. Siella grillattiin valkoista laskia oikein urakalla ja oli oikein mukavaa. Valilla pulahdettin vilvoittavaan mereen, oli kylla ihanan kuuma paiva. Tuolla rannalla vieraillaan varmaan sitten hieman useammin kunhan pojat tulee.

Lauantain jalkeen ei olla ehditti juurikaan lomailemaan, mita nyt muutama sairaslomapaiva tuli pidettya. Muuten ollaan jatkettu hommia edellisten viikkojen malliin. Rempparyhma maalaili keskuksen seinia uuteen uskoon alkuviikosta ja nyt loppuviikosta pojat aloittivat ateljeetilan kunnostamisen. Siita tulee kylla hieno! Tahan asti se on ollut varaston ja kulkukissojen pissapaikan valimuoto, nyt yritamme saada siita toimivan ja monikayttoisemman tilan keskuksen kayttoon.
Keskuksessa onkin talla hetkella aika paljon toimintaa, joten lisatilat tulee kylla tarpeeseen. Taalla toimii kirjasto aktiivisesti, tanssi - ja teatteriharjoituksia on useana iltana viikossa (tiistai-iltana oltiin katsomassa wolofinkielisen teatteriesityksen harjoituksia, hyvalta vaikutti vaikka en hirveasti kielta ymmartanytkaan), samoin Suleymanin lukuharjoitustunteja, tyttojen kasityokerhoja, atk-opetusta lapsille ja sitten viela nama meidan projektit. Eli vilsketta riittaa ja se on hyva asia.
Eilen aloitimme naistenillan, eli aina torstaisin kuuden jalkeen keskus on varattu pariksi tunniksi vain naisille. Tama jarjestely tehtiin siksi etta saisimme pikkuhiljaa myos naisia enemman tanne keskukselle, nythan taalla on lahinna vain poikia ja miehia. Kysyimme mikseivat naiset vieta aikaa taalla keskuksella ja vastaus oli hyvin selkea: aikaa ei ole kun pitaa tehda toita. Naisilla on mahdollisen ansiotyon lisaksi hoidettavana myos koko perheen taloustyot, joten on ymmarrettavaa ettei ylimaaraista aikaa hirveasti jaa. Nyt kuitenkin saimme ainakin pienen porukan innostumaan tasta naistenillasta, ensi viikolla on taas uusi kokoontuminen. Tuolloin opetellaan tekemaan kirjoja ja puhutaan mahdollisen naistenkahvilan perustamisesta. Tuon kahvilan avulla naiset voisivat myyda tekemiaan kasitoita ja esimerkiksi noita kirjoja ja nain voisivat saada akaan pienta bisnesta.
Eilen me teimme yhdessa fataijoita (ihania pasteijoita, nam!), pelattiin unoa, juteltiin, lakattiin kynsia ja tanssittiin. Ja hauskaa oli taas kerran. Mietittiin etta meidan pitaa jarjestaa omat tanssiharjoitukset meille suomalaisille rautatangoille aina iltaisin huoneessamme etta edes jotenkin parjattaisiin noissa tanssimitteloissa. Kunpa vaan nakisitte sita menoa...huh.

Tiistaina ja keskiviikkona meilla kokoontui taas tarinaryhma. Tiistai-ilta meni melkoisessa hulinassa kun maalasimme kaverista muotokuvia. Keskiviikkona kaytiin sitten lasten tarinoita lapi. Jokainen sai vuorollaan kertoa oman tarinansa ja Soleyman kirjoitti ne paperille. Mietimme ensin, mahtaako lapsia kamalasti jannittaa tuo tilanne ja uskaltaako kukaan sanoa mitaan. Loppujenlopuksi, alkujannityksen kaikottua jutusta tuli huippusuosittu. Lapset eivat olisi malttaneet mitenkaan odottaa omaa vuoroaan. Tosin tuo aiemmin mainitsemani kulttuurihistoriallinen aspekti taisi jaada nyt odottelemaan toista tarinapajaa, meidan kirjasta taitaa tulla Santhiabalaisen pieruhuumorin kasikirja. Hahaa! No ei sentaan nyt ihan pelkastaa pieruhuumoria, mutta melko omaperaisia tarinoita tuli. Mutta mielestani tassa jutussa oli kuitenkin nyt tarkeinta se, etta lapsilla naytti olevan tosi hauskaa.
Tiistaina alamme tehda tarinoista kuvia. Jos kuvat onnistuvat ja lapsilla riittaa karsivallisyytta niiden tekemiseen, teemme kurssiin lopuksi tanne keskukseen taidenayttelyn. Ja Minna Maijan kanssa sovimme etta mina teen suomeen palattuani tarinoista kunnon kirjan, sita odotan innolla.

Nyt olen valmistellut paperimassaa sunnuntain iltapaivatunnille, teemme yhdessa kierratyspaperia. Kavimme hetki sitten Hannan ja Mansuurin kanssa kerailemassa jatepaperia lahialueen kaupoista. Olisi vain hirveasti repimistyota tehtavana...

Uskomattomalta tuntuu etta pojat tulevat jo ensi viikolla. Millaan ei malttaisi odottaa, ikava on aikamoinen. Toisaalta on hieman haikea olo kun tuolloin meidan aikamme taalla keskuksessa alkaa olla lopuillaan. Toki tulemme viela tanne toihin ja muutenkin pyorimaan, mutta vaistamattomasti paluu Suomeenkin alkaa lahestya. Kuukausi on kylla aivan auttamattoman lyhyt aika taalla, vasta nyt alkaa paasta pikkuhiljaa oikeasti sisaan tahan toimintaan taalla ja tutustumaan ihmisiin. Voi kylla myo suomalaiset ollaan niiiin kankeaa ja hidasta kansaa...Mutta ehka viela jonain paivana tanne palataan, inchallah!

Yritan taas jossakin vaiheessa saada tanne lisailtya kuvia, mutta se on kylla tuskaisen hidasta puuhaa. Lisailen kuvia tanne sitten Suomeen palattuani enempi, joten kannattaa kayda vilkaisemassa tata myohemminkin.

Ja kiitos taas viesteista! On tosi kiva lueskella niita! Ja terveisia Sirkalle sinne itarajalle ja onnea gradun johdosta, terveisia myos Joutsenoon nuorelle parille ja katkaravulle (vai joko se on kuinka isoksi kasvanut?) ja tietysti superpaljon terveisia sinne Ruotsipyhtaalle, vakiokommentaattori Maijalle! Kiitos hienosta runosta, terveisia Olalle jos sita satut nakemaan, hih. Euroviisuja odotellessa...Olitko muuten siella Tavastialla? Olen ollut kirjoittamassa sulle sahkopostia viimeiset kolme viikkoa, aika epatoivoista puuhaa. Mutta yritetaan viela... Yritan sita Veeraakin patistaa koneen aareen, aika kiireinen se on kylla nyt ollut ja kipeana myos. Terveisia myos aidille ja iskalle, yritin teille soitella skypella mutta ette ilmeisesti ollu koneen aaressa. Yritetaan joku paiva uudestaan. Ja Hyvinkaalle myos terveisia ja kiitos viesteista. En ole vain ehtinyt niihin vastaamaan, perille ovat kylla tulleet! Ja Bergenin poppoolle myos kiitokset kivoista viesteista, pian nahdaan!

Tassapa kuulumiset tiivistetysti, paljon olisi viela lisaakin kerrottavaa mutta tarinoin sitten lisaa kun nahdaan. Halauksia kaikille ja aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa!