Hieman sekavissa tunnelmissa täällä Nissbackan metsiköissä odotellaan huomista. Kamala kiire on ollut niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Muistilistoja tekemättömistä töistä ja hoitamattomista asioista on ollut enemmän kuin laki sallii ja nyt on tosi outo olo kun kaikki alkaa olla kasassa.Takaraivossa jyskyttää pelko siitä että kuitenkin olen onnistunut unohtamaan jotain...Noh, tavaraa on nyt mukana ainakin niin paljon ettei siitä voi tulla pulaa! Varsinkin kun siellä tuntuu pärjäävän vallan mainiosti ilman minkäänlaisia matkatavaroita, kuten eräs Ruotsipyhtääläinen reissaaja meille näytti esimerkkiä..heh.
Mielenkiintoista sinänsä on kyllä se, mitä suunnittelemastani tarinapajasta tulee, kun allekirjoittaneen wolofin- ja ranskankielentaito on aikalailla ...hmm, sanoisinko ruohonjuuritasolla. Mutta inchallah vaan ja jamm rek perään (eli jos jumala suo ja rauhaa vain) niin eiköhän kaikki hyvin mene. Ja leveä hymy kasvoille! Little miss sunshine.
Nyt olisi varmaan aika pikkuhiljaa rauhoittua ja käpertyä vielä kun voi, Tuomaksen kainaloon ja yrittää hieman nukkua. Huomenna on piiitkä ja mitä luultavimmin erittäin hankala lentomatka edessä. Täytyy vain toivoa että kaikki menee hyvin... Inchallah!
