Taalla taas pitkasta aikaa! Paljon on ehtinyt tapahtua tassa valissa, yritan saada jonkinlaisen tiivistelman parista viime paivasta aikaiseksi.
Sunnuntaisin keskuksessa toimii lasten kerho jota Veera, Dudu, Modu ja Omar ovat ohjanneet yhdessa. Eilen kokeiltiin uutta jarjestysta jossa lapset jaettiin pienempiin ryhmiin (lasten ikahaitari on 2-15 v.). Aamupaivalla o
li ihan pikkuiset omassa ryhmassaan ( mina ja Satu ohjattiin tata ryhmaa) ja alaluokkalaiset omassa ryhmassaan. Iltapaivalla oli viela isojen ryhma. Talla jarjestelylla yritettiin saada kerhon toimintaan hieman tolkkua, tahan asti meno oli ollut melko kaaottista. Lapsia on ollut aivan valtavasti ja suuren ikaeron takia on ollut vaikea opettaa koko ryhmaa yhdessa. Nyt homma naytti toimivan kuitenkin huomattavasti paremmin kun saatiin pienemmat lapset omaan ryhmaan, jolloin isommat ja pidemmalle edenneet lapset saivat keskittya kunnolla tekemiseen ja oppimiseen. Isot opiskelivat vitamiineja ja tekivat kollaasitoita vihanneksista ja hedelmista.
Meilla Sadun kanssa oli kadet taynna tyota pikkuisissa. Meidan ryhman lapset eivat ole viela koulussa, joten keskittymiskyky on aika olematon ja lapset ovat tosi pienia (2-4v.). Ja lapsia oli loppujen lopuksi ryhmassa yli 15 . Voitte varmasti kuvitella minkalainen meno meilla oli. Tadit oli kylla hieman vasyneita tuon yhteisen kahden tunnin jalkeen. No, olosuhteisiin nahden onnistuimme kuitenkin melko hyvin. Ensin harjoittelimme roskien keraamista ja sen jalkeen pelailtiin muistipelia. Leikimme myos keskittymis -ja muistamisleikkeja, eli ihan perusjutuista lahdettiin liikenteeseen. Ensi viikolla alamme harjoitella vareja ja ehka jopa hieman maalataankin. Isoille alkaa ymparistotiedon kurssi, jonka Johanna ja Hanna suunnittelevat.
Tanaan aloitimme remonttikerhon ja kohteeksi otimme ylakerran ateljeetilan. Tyot alkoivat klo 10, ainakin meidan mielesta, tosin siihen aikaan ei paikalla ollut ketaan muuta kuin mina ja Satu. Meinasi epatoivo iskea, mutta pikku hiljaa alkoi vakea saapua paikalle ja loppujen lopuksi innokkaita remonttireiskoja ja auttavia kasia oli paikalla ihan liikaakin! Ja kaikki ovat tosi ahkeria tyontekijoita. Saimme tyot hyvin alkuun, huomenna jatketaan. Kunhan saadaan ateljee kuntoon niin sitten pidetaan juhlat, jipii!
Taalla on kylla ihailtavaa tuo ihmisten innokkuus ja yhdessatekemisen ilo. Kun tehdaan jotain, tehdaan sitten innolla ja niin etta kaikki paasevat osallistumaan. Ja kaikki oikeasti haluavat tehda. Kivaa!( ja joskus myos tosi rasittavaa, kaikki tehdaan niin tajuttomalla energialla ettei missaan ole enaa mitaan tolkkua. )
Eilen illalla juhlistettiin hieman mun synttareita, kaytiin tyttojen kanssa syomassa paikallisessa ravintolassa (oli kuulema kaupungin paras ravintola, hihihii, eli naapurin grilli) ja hyvaa oli. Pitanee menna sinne joku ilta uudelleen. Sen jalkeen tultiin takaisin tanne keskukselle ja tarjosin koko porukalle suklaaleivoksia. Tosin Babsku suuttui minulle kun en ollut kertonut hanelle aiemmin synttareistani. Mutta suuttuminen loppuu kuulema ensi sunnuntaina (Babsku on aina vuoronperaan jollekin meista suuttunut, yleensa viikon kerrallaan).
Olen nyt siis tayttanyt yhden vuoden taalla Senegalissa, pojat antoivat lahjaksi minulle yhden kynttilan. Kun tulen tanne ensi vuonna, saan sitten toisen kynttilan. Illalla otettiin viela tiukat uunomatsit, melkoisia huijareita nuo ovat. Mutta annettiin kylla samalla mitalla takaisin.
Sunnuntaisin keskuksessa toimii lasten kerho jota Veera, Dudu, Modu ja Omar ovat ohjanneet yhdessa. Eilen kokeiltiin uutta jarjestysta jossa lapset jaettiin pienempiin ryhmiin (lasten ikahaitari on 2-15 v.). Aamupaivalla o
li ihan pikkuiset omassa ryhmassaan ( mina ja Satu ohjattiin tata ryhmaa) ja alaluokkalaiset omassa ryhmassaan. Iltapaivalla oli viela isojen ryhma. Talla jarjestelylla yritettiin saada kerhon toimintaan hieman tolkkua, tahan asti meno oli ollut melko kaaottista. Lapsia on ollut aivan valtavasti ja suuren ikaeron takia on ollut vaikea opettaa koko ryhmaa yhdessa. Nyt homma naytti toimivan kuitenkin huomattavasti paremmin kun saatiin pienemmat lapset omaan ryhmaan, jolloin isommat ja pidemmalle edenneet lapset saivat keskittya kunnolla tekemiseen ja oppimiseen. Isot opiskelivat vitamiineja ja tekivat kollaasitoita vihanneksista ja hedelmista.Meilla Sadun kanssa oli kadet taynna tyota pikkuisissa. Meidan ryhman lapset eivat ole viela koulussa, joten keskittymiskyky on aika olematon ja lapset ovat tosi pienia (2-4v.). Ja lapsia oli loppujen lopuksi ryhmassa yli 15 . Voitte varmasti kuvitella minkalainen meno meilla oli. Tadit oli kylla hieman vasyneita tuon yhteisen kahden tunnin jalkeen. No, olosuhteisiin nahden onnistuimme kuitenkin melko hyvin. Ensin harjoittelimme roskien keraamista ja sen jalkeen pelailtiin muistipelia. Leikimme myos keskittymis -ja muistamisleikkeja, eli ihan perusjutuista lahdettiin liikenteeseen. Ensi viikolla alamme harjoitella vareja ja ehka jopa hieman maalataankin. Isoille alkaa ymparistotiedon kurssi, jonka Johanna ja Hanna suunnittelevat.
Tanaan aloitimme remonttikerhon ja kohteeksi otimme ylakerran ateljeetilan. Tyot alkoivat klo 10, ainakin meidan mielesta, tosin siihen aikaan ei paikalla ollut ketaan muuta kuin mina ja Satu. Meinasi epatoivo iskea, mutta pikku hiljaa alkoi vakea saapua paikalle ja loppujen lopuksi innokkaita remonttireiskoja ja auttavia kasia oli paikalla ihan liikaakin! Ja kaikki ovat tosi ahkeria tyontekijoita. Saimme tyot hyvin alkuun, huomenna jatketaan. Kunhan saadaan ateljee kuntoon niin sitten pidetaan juhlat, jipii!
Taalla on kylla ihailtavaa tuo ihmisten innokkuus ja yhdessatekemisen ilo. Kun tehdaan jotain, tehdaan sitten innolla ja niin etta kaikki paasevat osallistumaan. Ja kaikki oikeasti haluavat tehda. Kivaa!( ja joskus myos tosi rasittavaa, kaikki tehdaan niin tajuttomalla energialla ettei missaan ole enaa mitaan tolkkua. )
Eilen illalla juhlistettiin hieman mun synttareita, kaytiin tyttojen kanssa syomassa paikallisessa ravintolassa (oli kuulema kaupungin paras ravintola, hihihii, eli naapurin grilli) ja hyvaa oli. Pitanee menna sinne joku ilta uudelleen. Sen jalkeen tultiin takaisin tanne keskukselle ja tarjosin koko porukalle suklaaleivoksia. Tosin Babsku suuttui minulle kun en ollut kertonut hanelle aiemmin synttareistani. Mutta suuttuminen loppuu kuulema ensi sunnuntaina (Babsku on aina vuoronperaan jollekin meista suuttunut, yleensa viikon kerrallaan).
Olen nyt siis tayttanyt yhden vuoden taalla Senegalissa, pojat antoivat lahjaksi minulle yhden kynttilan. Kun tulen tanne ensi vuonna, saan sitten toisen kynttilan. Illalla otettiin viela tiukat uunomatsit, melkoisia huijareita nuo ovat. Mutta annettiin kylla samalla mitalla takaisin.
Lauantaina olimme illansuussa naisten juhlissa tuossa naapurikujalla. Lahialueen naisilla on yhteinen saastokassa, johon jokainen antaa aina pienen summan rahaa ja aina kukin vuorollaan saa keratyn potin itselleen. Nama rahat voi kayttaa esimerkiksi pienen bisneksen aloittamiseen tai vaikka kodin remontoimiseen. Taalla naisilla ei ole kuitenkaan juurikaan mahdollisuuksia ansioihin, he kun hoitelevat kotona taloutta ja lapsia. Tama saastokassa on nain ollen mainio jarjestelma.
Naiset ovat taalla kylla uskomattoman upeita. Vaikka rahaa ei ylellisyyksiin olisikaan, on kaikki kuitenkin ihan vimpan paalle laittautuneita ja kantavat itsensa todella upeasti ja ylvaasti. Ja vaikka tama kulttuuri on melko miesvaltaista taalla, osaa kylla naisetkin antaa takaisin noille lorvailijoille. Ainakin toivon niin. Arvatkaa vaan tunnenko itseni melkoiseksi hiirulaiseksi taalla. Pitanee yrittaa ottaa hieman oppia...
Niin, niissa naisten juhlissa sitten taas tanssittiin , yllatys yllatys! Ja mitapa muuta voin taas sanoa kuin WauWau! Siella me valkokorvat heiluttiin mukana ja yritettiin parhaamme. Upeaa oli. Taalla kylla pitaisi olla videokamera ja nauhuri mukana, esimerkiksi tanaankin oli mielettomat rumpu- ja laulusessiot tuossa keskuksen pihalla. Itselle se on niin harvinaista herkkua etta ihan melkein herkistyy kun naihin tilanteisiin paasee mukaan...huah.
Nyt alkaa jo uni painaa silmaa, oli rankka ja tyontayteinen paiva. Huomenna on nyt neljas yritys vaihtaa matkashekit vihdoin rahaksi ja toivottavasti saadaan myos Sadun pankkikortti takaisin, automaatti nielaisi sen tuossa eraana paivana..Teemme huomenna retken keskustaan, Satu ja Hanna kayvat ostamassa vaaleita hiuksia jotta saavat vihdoin letit. Itse olen kylla jo luopunut tuosta letti-ajatuksesta. Jos saisin ostettua itselleni sandaalit, olisin todella tyytyvainen. Inchallah! Bonne nuit!
Naiset ovat taalla kylla uskomattoman upeita. Vaikka rahaa ei ylellisyyksiin olisikaan, on kaikki kuitenkin ihan vimpan paalle laittautuneita ja kantavat itsensa todella upeasti ja ylvaasti. Ja vaikka tama kulttuuri on melko miesvaltaista taalla, osaa kylla naisetkin antaa takaisin noille lorvailijoille. Ainakin toivon niin. Arvatkaa vaan tunnenko itseni melkoiseksi hiirulaiseksi taalla. Pitanee yrittaa ottaa hieman oppia...
Niin, niissa naisten juhlissa sitten taas tanssittiin , yllatys yllatys! Ja mitapa muuta voin taas sanoa kuin WauWau! Siella me valkokorvat heiluttiin mukana ja yritettiin parhaamme. Upeaa oli. Taalla kylla pitaisi olla videokamera ja nauhuri mukana, esimerkiksi tanaankin oli mielettomat rumpu- ja laulusessiot tuossa keskuksen pihalla. Itselle se on niin harvinaista herkkua etta ihan melkein herkistyy kun naihin tilanteisiin paasee mukaan...huah.
Nyt alkaa jo uni painaa silmaa, oli rankka ja tyontayteinen paiva. Huomenna on nyt neljas yritys vaihtaa matkashekit vihdoin rahaksi ja toivottavasti saadaan myos Sadun pankkikortti takaisin, automaatti nielaisi sen tuossa eraana paivana..Teemme huomenna retken keskustaan, Satu ja Hanna kayvat ostamassa vaaleita hiuksia jotta saavat vihdoin letit. Itse olen kylla jo luopunut tuosta letti-ajatuksesta. Jos saisin ostettua itselleni sandaalit, olisin todella tyytyvainen. Inchallah! Bonne nuit!
5 kommenttia:
Vere is te pikktures, pliis? Hello Laura. I hope you are having a great time in Dakar. My finnish is worse than your french so I am looking forward to see how you are having it down there. Also greetings for Veera, Sidibe, Satu, Dudu, Modu and Omar:-)
Täällä ollaan oltu pääsiäisenviettopuuhissa. Myöhästyneet synttärionnittelut ja megasuperonnittelut myös tuoreelle avioparille! Melkoista! Nyt se on sit virallisesti finusenu :D Rouva Mustafa Sidibe.
Onpas teillä siellä vilskettä. Hienolta kuulostaa remppahommat ja muut projektit!
Täällä on edelleen kylmä, välillä tuiskuttaa lunta, mutta ei se onneksi maahan jää täällä etelässä. Uudessa autossani (!!!!) on kuitenkin vielä talvirenkaat alla. Kuulostaa teidän korviin varmaan yököttävän materialistiselta, mutta mie olen niin onnellinen että pääsin siitä Fiatin rutkusta eroon :)
Heippa Laura. Kylläpä on maailman meno ihan toisissa ulottuvuuksissa siellä. Mutta hyvä niin. Saa uutta ajateltavaa ja aurinkoenergiaa.
Täällä vielä sulatellaan pääsiäispashaa ja lammaspaistia..
Siellä kyllä riittänee ihmeteltävää loppuajaksikin, oikein kateeksi käy.
Myöhästynein synttärionnitteluin ja matkakuvailtamia odotellessa, terveisin Elina ja Jarkko
Hyvää pääsiäisen jälkeistä elämään sinne Dakariin. Ompas hauska lukea juttujasi ja tunnelmia sekä menoa siellä tuntuu riittävän. Me täällä härmässä pusketaan päin tuulta, mutta nyt meitä taas meinataan helliä lämpöaallolla.
Lämpimät synnttärionnittelut Lauralle sekä oikein aurinkoisia päiviä sinne kauas. Terveisin PÄivi ja Rape
Heippa vaan ja terveisiä koko kaartille! Ja myöhäsiä onnitteluja kaikille syntymäpäiväsankareille ja hääpareille. Sain vasta nyt blogin luentaan. Täällä Oulussa kaikki mallillaan, rakkautta riittää ja kiirettä piisais kun vaan jaksais tehdä. Gradua en ole jaksanut vääntää moneen viikkoon (kröhöm, mut pyydettiin puhuun johonkin pohjoismaiseen seminaariin), kaiken maailman käsitöitä sitäkin enemmän...Ja vesijumppaa! Välillä inventoin rakennuksia ettei iikan tarvi eloani täysin kustantaa. Aurinko paistelee pohjoisessakin, kesäkorkkarit on jo kiillotettu, vielä tosin käytössä lähinnä Hai-saappaat. t.Hanna-Leena
Lähetä kommentti